Tilt.tv - Blogi - Hukkapaloja k�ytt�j�lt� Susi TILT

Hukkapalat muuttaa Wolfbytesiin

Susi TILT — Sun, 20 Sep 2009 10:25:08 GMT

Kuten joku on ehk� huomannutkin, olen pit�nyt hiljaista kes��. Syksyn kunniaksi projekti jatkuu uudessa osoitteessa kielell�, jota ulkomaanel�v�tkin ymm�rt�v�t.

Kiitokset Tilttil�isille vuodesta ja kommenteista. Sama meno jatkuu osoitteessa http://blog.wolfbytes.fi/, jos tulee ik�v�. :)

Brutaalia peli� legendan ymp�rill�

Susi TILT — Fri, 12 Jun 2009 17:40:36 GMT

Tim Schaferin metallieepos Brutal Legend on muodostumassa nimens� mittaiseksi odottamattomalla tavalla. Ensin peli j�i kuukausiksi heitteille, kun sen julkaisija Vivendi katosi maailmankartalta emoyhti� Activisionin yhdistyess� Blizzardin kanssa. Huhumylly kertoi silloin Activisionin jarruttavan uuden julkaisijan l�yt�mist�, mutta useimmat varmasti kuvittelivat tilanteen ratkenneen kulissien takana kun EA ilmoitti julkaisevansa pelin syksyll� 2009.

Helmikuussa saatiin selvyys siihen, mik� julkaisijan l�yt�misess� oli kest�nyt: Activision ja Tim Schaferin pelitalo ilmeisesti taittoivat peist� siit�, onko Double Finella oikeus etsi� pelilleen toinen julkaisija vai ei. Silloin nimet�m�n� kommentoiva EA:n ty�ntekij� arveli, ett� kiista ei ikin� etene oikeuteen asti. Toisin k�vi -- Activision yritt�� t�ll� hetkell� est�� julkaisun kokonaan sill� perusteella, ett� Double Fine luovutti Brutal Legendin julkaisuoikeuden EA:lle laittomasti.

Tietty m��r� r�hin�� kuuluu rokkiin, mutta jos t�m� pelleily viiv�stytt�� l�hivuosien upeimman toimintaseikkailuidean julkaisua, en liene ainoa metallisti, joka l�ytyy lokakuussa tallin takaa kirvest� teroittelemasta. T�ll� hetkell� en tosin ole ihan varma, pit�isik� kumauttaa Activisionia, joka kiukuttelee kun joku muu haluaa leikki� sen poisheitt�mill� leluilla, Schaferia jonka ulosanti aiheesta koostuu ensisijaisesti eritt�in metalliuskottavista mutta t�ysin ep�informatiivisista soundbyteista, vai EA:ta, joka luultavasti pysyy loitolla koko sotkusta niin kauan kun Activisionin syyte koskee vain Double Finea. Isot firmat, saakeli, ei niiden pit�isi kinastella kuin kakaroiden hiekkalaatikolla. Nahistelisivat n�tisti sitten j�lkik�teen, kun peli on pihalla ja fanit voivat k�hin�n sijasta keskitty� olennaiseen.

Olennainen on nimitt�in juuri se, mit� Brutal Legend n�ytt�� metallista tavoittaneen. Jokainen Iron Maidenilla ja Kissill� ja Alice Coopperilla kasvatettu tiet��, ett� yhdess� suhteessa metalli on aina j��nyt siit�, mit� levynkannet ovat luvanneet. Sankarit, hirvi�t, ter�aseet ja magia ovat aina kuuluneet metallikuvastoon, mutta todellisuudessa useimmat biisit kertovat naisista, ryypp��misest� ja auktoriteeteille ryttyilyst�. Silloinkin kun siihen fantastisempaan osioon pureudutaan, on videoiden tai lavashown hankala ylt�� visioiden tasolle (ja oikeasti, jos budjetti on kovin laiha, parempi ettei edes yrit�). Ne muutamat elokuvat jotka ovat yritt�neet puhutella metallisteja -- Bill & Ted -rainat, Wayne's World, Spinal Tap, Tenacious D -- ovat aina l�hestyneet aihetta silt� matalimman nimitt�j�n puolelta. Ne ovat olleet itseironiaa, aikuisten metallistien hym�htely� metallikulttuurin kliseille ja, paremman sanan puutteessa, keskenkasvuisuudelle.

Brutal Legend ei hym�htele. Se ottaa metallin ikonisimman barbaarifantasiakuvaston ja rakentaa siit� maailman, jonka jokainen metallifani tunnistaa levykuvien, lyriikoiden ja keikkauhon summasta. Sitten se lis�� siihen tarinan, jossa pelaaja saa toteuttaa juuri sellaista sankarifantasiaa, jota jokainen teini- (tai v�hemm�n teini) metallisti on salaa vaalinut. Vaikka Eddie Roads on kevyell� asenteella varustettu huumoriveikko, vaikka pelintekij�iden tyylilajina on selv�sti komediallinen toiminta, metalli on Brutal Legendiss� el�m�n ja kuoleman asia. Huutakaa jos keksitte toisen pelin tai elokuvan, joka on tehnyt saman tempun - jos jotain on mennyt tutkan alta, haluan korjata puutteen.

T�m�, toverit, on puhtaasti kivesten tasolla aidompaa metallia kuin mik��n takavuotisista "hei nauretaan alakulttuurille hehee" -rainoista. Brutal Legend on niit� harvoja pelej�, joiden julkistuspressitiedotetta lukiessani olen hihkunut ��neen. Ei pelk�st��n siksi ett� konsepti kuulosti niin l�peens� siistilt�, eik� siksi ett� Jack Black on t�ydelleen oikea jamppa roudarien kunkun ��neksi. Riemastuin, koska harvoin on tekij�iden teinivuosiin ulottuva ja anteeksipyytelem�t�n rakkaus aiheeseensa paistanut jo pressikamasta yht� selv�sti. En ikin� pelannut Monkey Islandia tai Psychonautsia, tunnen Schaferin seikkailupeliklassikot vain maineen puolesta - mutta jos sille linjalle l�hdet��n, vanhoilla metallisteilla on aina jotain yhteist�. Vaikka yhteist� kielt� olisi vain parikymment� sanaa, monta iltaa on vietetty baareissa puiden umpituntemattomien ulkomaanel�vien kanssa Breaking The Lawin tai God of Thunderin hienoutta. Sam Dunn oli oikeassa loistavassa dokkarissaan Metal: A Headbanger's Journey: jos metallia pit�� vain musiikkityylin�, ei ole tajunnut siit� mit��n. Se on asenne, ehk� jopa el�m�ntapa.

Viimek�dess� v�it�n, ett� jos - ja toivottavasti edelleen kun - Brutal Legend ilmestyy 13. p�iv� Rockakuuta, nimenomaan metalli, ei Schaferin maine kulttipelintekij�n�, tulee olemaan se enemm�n pelikopioita myyv� seikka. Ja t�m� on luultavasti Schaferista ihan ok, jos h�n sen ansiosta voi j�lkik�teen kutsua itse��n mieheksi, joka teki metallille arvoisensa pelin.

Pieni tapaopas, eli, �l� Ole ��li� Nettipeliss�

Susi TILT — Fri, 29 May 2009 15:44:42 GMT

Kuten mainittu, level�in paraikaa uusia altteja (viimeksi prot warrior, jos kiinnostaa - druidivetoisen roolipelikillan vet�minen johtaa siihen friikkitilanteeseen, ett� parantajia l�ytyy joka r��rist� mutta tankkia ei etsienk��n). Alkup��n alueita kolutessa muistaa taas, miten helkkarin paljon uusia pelaajia oikeastaan sosiaalistetaan peliyhteis��n sen 80 tason matkalla.

Oikeasti verkkopelaaminen ei juuri koskaan vaadi mink��n salaisen tapas��nn�st�n osaamista, ainoastaan perushuomaavaisuutta kanssapelaajia kohtaan. Mutta jumakiuta, aina tulee vastaan niit� suup�it�, joille pelkk� yleishuomaavaisuus ei ole tarpeeksi selke� ohjenuora. Heille siis t�m�n viikon avautuminen: Pieni etikettiopas, eli �l� Ole ��li� Nettipeliss�.

1) Nimis��nt�jen kiert�minen: hanurista. Jos ly�t nimeksesi DildoDaggers, raportoin heti. Jos parkuen vaihdat nimesi Kakkipyllyksi, raportoin uudestaan. Ei siksi ett� kumpikaan olisi minusta erityisen t�rke� nimi, vaan koska olen juuri niin pikkusieluinen, ett� saan tuollaisen ilon pilaamisesta hyv�n ja p�rr�isen mielen. Pinnist� poika pinnist�, keksit t�ysp�isen nimen jos oikein kovasti yrit�t.

2) �l� ninjaa. Ninjaaminen tarkoittaa lootin, resurssien, tai ylip��t�ns� mink� tahansa viemist� toisen pelaajan nen�n edest�. Jos joku tappelee sen kuparikumpareen tai yrtin tai nahkottavan raadon vieress�, et juokse nyysim��n sit� ennen kun se toinen poistuu (tai antaa luvan). Jos joku on juoksemassa monsua kohti, on rumaa ampua kaverin ohitse niin ett� otus t�g�ytyy sinulle. Kaikki pelin resurssit uusiutuvat, jos se toinen kaveri vie sen kuparin tai monsun, joudut odottamaan muutaman minuutin. Jos taas viet jotain kaverin nen�n edest� "koska ehdin enste ja mulla on oikeus", siit� seuraava paskamaine on ikuista.

Tuo hukanraato selk�ni takana? Kyll�, olin nahkomassa sit� kun t�m� kaveri k�vi ylle. N�pit irti.

3) Need = k�ytt�tarkoitus, Greed = myyntitarkoitus. Jos siis intanssissa putoaa sininen hunter-keih�s, maagi ei paina loottiheitossa Needi� koska "voin myyd�, tarvitsen rahaa".

4) Jos menet ropepalvelimelle, roolipelaat. Jos ei huvita, feikkaat. Oikeasti, roolipelaajat ovat v�h�st� tyytyv�isi�. Kirjoita kokonaisia sanoja isot kirjaimet ja v�limerkit muistaen, ja pid� modernit aiheet kuten maaottelun tulokset ja lempparianimesi esittely pois /say -kanavalta. Jos t�m�kin on liikaa vaadittu, pysy keskustelus��nn�tt�mill� normipalvelimilla, jotka muutenkin ovat se enemmist�.

5) Kysy killalta. Jos kuulut kiltaan, KUKAAN vanhan koulukunnan pelaaja ei vastaa "moi saisinko 30s miekkaan" tai "buustaisitko mua Deadminesissa" -pyynt�ihin. Kysy killalta, sit� varten sinulla sellainen on.

6) Kysy ennen kun kutsut. Ryhm��n, kiltaan, ei v�li� mihin - on vain helvetin ep�kohteliasta l�yd� /invite silmille. Tiukassa taistelutilanteessa vastaaottaja voi kuollakin siihen, ett� ruudulla �kki� on ylim��r�st� roskaa juuri siin� pisteess�, jota pit�isi klikata. /tell "moi ollaan menossa Deadminesiin, haluatko mukaan?" ei ole liikaa vaadittu.

7) Pyyt�� saa. Kerj�t� ei. Kukaan ei ole sinulle mit��n velkaa. Ensisijaisesti avunpyynn�t kannattaa ohjata killalle, mutta muiltakin saa kysy� - varsinkin apua teht�viin, joita muutkaan eiv�t voi suorittaa yksin. Jos vastaus silti on ei, usko kerrasta.

Oikeasti, jotkut tykk�� soolota. Min� ainakin, etenkin kun level�in. En tule PuGaamaan Gnomereganiin vaikka kuinka monesti kysyisit.

8) Lopeta se jurputus. Oikeasti, ket��n ei kiinnosta miten toisessa peliss� olit eliittitankki ja v�h�nk� t�� peli on siihen verrattuna paska. Ket��n ei my�sk��n kiinnosta miten olet ihan varma, ett� ryhm� kuoli tankin eik� healerin virheen takia. Jos se mit� sanot ei ole hyv�� fiilist� luovaa l�pp�� tai ryhm�� auttava strategiaehdotus, suu suppuun. Mik��n ei pilaa peli-iloa niin kuin yhdentekev� napina.

9) Jos mokaat, pyyd� anteeksi. T�m� p��tee aina. Tarjoudu palauttamaan ninjaamasi resurssi, tai odottamaan kunnes tappamasi otus respawnaa ja auttamaan tapossa, tai pyyd� selitt�m��n miten olisit toiminut taistelussa paremmin. Yleens� k�rkk��stikin avautuneet tyypit leppyv�t, jos huomavat ett� mokailit vahingossa tai tiet�m�tt�myytt�si. Oppimishaluisia kokemattomia ymm�rret��n aina enemm�n kuin primadonnia Joilla On Oikeus.

Kohtia on varmasti enemm�nkin, mutta juuri nyt korpeaa niin ett� en saa muotoiltua mit��n fiksua. Menen takaisin level�im��n, ja raportoin ensimm�isen Karvakolmio-nimisen p��-��li�n, joka ninjaa mun kuparit ja sitten valittaa ett� olen Huono Ihminen kun en tule buustaamaan sit� Deadminesin l�pi.

Pelien arvot, tai niiden puute

Susi TILT — Sat, 16 May 2009 02:02:34 GMT

Level�in juuri WoWissa uutta alttia, mik� tarkoittaa vanhojen teht�vien uudelleenk�ynti�. Huomasin taas: pelist� on mahdollista tulla vihaiseksi ihan tosissaan. Ei siksi, ett� menisi huonosti, vaan koska vastaan tulee helpoksi suupalaksi tarkoitettu teht�v�, joka on moraalisesti niin vastenmielinen, etten voi k�sitt�� mit� se tekee PEGI 13+ -peliss�.

Kyseess� on teht�v�, jossa pelin hyvisvelhopoppoo Kirin Tor k�skee pelaajahahmon kiduttaa tunnustus vangista, "koska sullahan ei ole n�it� samoja moraalisia koodeja kuin meill�, niin s� voit tehd� sen eiks jeh!". Pelaajan homma on t�kki� vankia maagisella s�hk�ruoskan vastineella, kunnes tunnustus irtoaa - ja hyvisvelho hymisee koko setin l�pi parhaaseen Pasilan Repomies-tyyliin vieress�, miten on kurjaa ett� n�in t�ytyy tehd�, mutta hyv�n asian eteenh�n pit�� joskus tehd� kauheita.

"Siit� vain t�rskyttelet, kivasti taikaruoskalla kutittelet kunnes tunnustaa. Sitten sivistys pelastuu, eik� me kiltit velhot olla rikottu kiltteysvalojamme."

Oikeasti, j�ik� questin kirjoittajalle nyt jotain hampaankoloon Guantanamo Bay -kritiikist�? Tuliko parempi mieli, kun ajattelee, ett� siell� ne tuhannet viherpiipert�j�liberaalit nyt kurittavat virtuaalivankia, koska ilman ei teht�v�ketju aukene? Jos nimi olisi tiedossa, en varmaan voisi vastustaa sarkastisen palautteen l�hett�mist� siit�, kuinka maailman suosituin verkkopeli opettaa kersoille, ett� kidutus on sek� kivaa ett� palkittavaa puuhaa.

Peliarvostelut puhuvat paljon pelien ilmeisist� moraalisista ulottuvuuksista - siis siit�, kun pelaajalle annetaan valta valita ratkaisunsa. Harvemmin kuulee t�llaisista rivien v�liin j�tetyist� jutuista, jotka ohitetaan t�ysin olakohtautuksella ja kiveen hakattuina. Fable 2 korpeaa pelaajia m��ritt�m�ll� kaiken ep�aviollisen seksin moraalittomaksi tuhmien toiminnaksi. Viisitoistavuotiaalta n�ytt�vien tytt�hahmojen vilkkuvat pikkup�ksyt kuuluvat japanilaisiin toimintapeleihin yht� tiukasti kuin animegrafiikka, ylisuuret aseet ja tyypit, joiden sukupuoli pit�� selvitt�� kromosomitestill�. Useimpien toimintapelien mekaniikka koostuu lukemattomien vihollisten v�kivaltaisesta lopettamisesta - t�m� selitet��n pelaajalle fiksuksi ja oikeutetuksi toiminnaksi yleens� sill� ett� vastustajat eiv�t ole ihmisi�. Tai jos ovat, on toinen maailmansota ja natseja saa aina ampua hyv�ll� omatunnolla. Ja oikeasti - moniko keskivertoroolipeli tunnustaa, ett� sankarihan k�ytt�ytyy kuin sosiopaattinen tapavaras, joka menee paikkoihin, manipuloi kohtaamansa ihmiset tekem��n niin kuin haluaa, ja siin� sivussa vie nurkista kaiken mik� irti l�htee? Pahimmassa tapauksessa pelin teko�ly on viel� juuri niin dorkaa, ett� "l�ydetyt" kamat voi myyd� samaan bunkkeriin, josta ne varas-- eikun l�ysi.

Vastuuta ja seurauksia k�sittelev� roolipeli ja m�r�nmets�styst� sek� varusteker�ily� k�sittelev� m�tkisp�tkis. Kumpaa saa myyd� yl�asteik�isille?

Jos peli k�sittelee tarinaansa ja maailmaansa mink��nlaisella yhten�isyydell�, mukaan tulee aina my�s tapahtumien arvolataus. Se millainen lataus muodostuu riippuu aika pitk�lle k�sikirjoittajan kyvyst� kertoa tarinaa ja tuoda esiin niit� arvoja, jotka peliss� ovat l�sn�. BioWaren mainio Mass Effect on hyvin erilainen peli riippuen siit�, pelaako sit� ymm�rt�v�isen ja ihmiskeskeisen Paragon-moraalin vai tylysti p��llek�yv�n ja suorituskeskeisen Renegade-moraalin mukaan: ensimm�inen tekee pelist� melkoista Star Trekia ja romanssihuttua, j�lkimm�inen enemm�n Battlestar Galacticaa ja kariutuvien ihmiskohtaloiden draamaa. Valinnanmahdollisuus antaa pelaajan noudattaa sellaisia arvoja, jotka sopivat h�nelle (tai vain kiinnostavat h�nt� - er�s nuorten pelaamista kartoittava tutkimus raportoi, ett� osa nuorista sanoi tykk��v�ns� pahiksena pelaamisesta, koska voi tutkia moraalittomien tekojen seurauksia sotkematta el�m��ns� oikeasti).

BioWare on ylpeillyt sill�, ett� Mass Effectin sosiaaliset suhteet etenev�t melko luonnollisesti pelaajan valintojen perusteella. Samanlaista kikkaa tummemmissa kehyksiss� k�ytt�� synkistelev� puolalaisroolipeli The Witcher: pelaaja tekee valintoja hahmonaan, ja valinnat palaavat kummittelemaan hahmolle my�hemmin pelin kuluessa. Kun valintoja on tarjolla, luulisi ett� pelaajat tutkisivat vaihtoehtoja. Perinteisesti pelaajat kuitenkin suosivat hyvisratkaisuja - jokainen vanha roolipelaaja nimitt�in tiet��, ett� hyviksille kirjoitetaan aina enemm�n ja monipuolisempaa sis�lt�� (tai ainakin enemm�n tarinaa siihen, miksi taas hakataan rottia rahasta), kun taas pahisvaihtoehtojen valitseminen yleens� vain oikaisee siihen kohtaan, jossa tapellaan. Vasta viimeisen vuoden tai parin ajan "pahis"-valinnat ovat alkaneet olla mit��n muuta kuin kakaramaista muille hahmoille haistattelua. Ihmek� siis, ett� kun Lionhead raportoi Fable 2:n l�pipelanneiden pelaajien tilastoja, murskaenemmist� oli valinnut kolmesta lopetuksesta sen kaikken ep�itsekk�imm�n hyvisvaihtoehdon. Kiinnostavampi tilasto olisi ollut se, kuinka moni pettyi, kun jalon uhrauksen tehnyt todellakin menetti perheens�, lemmikkikoiransa, ja sai hyvitykseksi vain kiitoskirjeen ja hyv�n mielen. Eih�n roolipeleiss� k�y n�in, jaloksi julistautumisen pit�isi johtaa kaikkein parhaaseen palkkioon!?

Valitseminen on kuitenkin peleiss� harvinainen ylellisyys, joka tapaa rajoittua roolipeleihin ja niiss�kin nimenomaan yksinpeleihin. Toimintapuolen putkijuoksusta koostuvat tarinat tai mmorpgien pelitasapainon vinkkelist� hiotut valmisteht�v�t eiv�t tue moista kikkailua. T�m� itseasiassa antaa niiden k�sikirjoittajille paljon suuremman vastuun pelin arvosis�ll�st�. Pelaaja ei saa valita mit� tekee: millaiseen toimintaan k�sikirjoittaja siis pakottaa yleis�ns�/uhrinsa, ja millainen kuva siit� annetaan pelaajalle? Onko esimerkiksi pelin v�kivalta kivaa Brukheimer-kes�leffarymistely�, Reservoir Dogs -henkisesti ajatusten ja kysymysten her�tt�miseen pyrkiv�� provosointia, vai ahdistavaa Man Bites Dog -tylytyst�, josta on tarkoitus tulla l�hinn� paha olo?

Joskus on tarkoitus, ett� pelaajaa ahdistaa. Parhaita tapoja varmistaa t�m� on alleviivata, ett� pelin ��rimm�isyydet eiv�t edes peliss� ole normaalia arkea.

T�m� on merkint�, jota aina v�lill� kaipaisin peliboksiin - etenkin sellaisiin, joita ei-pelaavat vanhemmat ostavat muksuille. V�lill� en vain lakkaa h�mm�stelem�st� luokitussysteemi�, joka m��ritt�� Mass Effectin vasta t�ysi-ik�isille sopivaksi huviksi koska siin� saattaa ehk� n�ky� pylly, mutta sallii jo kuusitoistavuotiaiden harrastaa moniavioisuutta ja sarjavaimontappoa Fable 2:ssa, koska siin� se tehd��n viitteellisesti sarjisgrafiikkana. PEGI-luokitus on hyv� alku, mutta noin henkil�kohtaisesti pit�isin silti v�kivaltaa, sotaa, seksi� ja ihmissuhteita hyvin vastuullisesti k�sittelev�� Mass Effectia ihan sopivana pelattavana jo yl�asteik�isille.

Kompromissina t�h�n k�ytt��n l�ytyy Peliraati - Mannerheimin lastensuojeluliiton, kirkon, sek� pelialan ja sosiaality�n yhteisty�tahojen yll�pit�m� sivusto, jolla vanhemmat voivat kirjoittaa toisilleen arvioita pelien arvosis�ll�st�. Vaikka muksuja ei olisikaan, on silti ihan kiinnostavaa lukea, miten kuva pelist� muuttuu kun ei katsota teknist� suoriutumista vaan esimerkiksi, millaisia ajatuksia ja arvoja The Witcherin juoni tarjoaa kristillisen perheen vesalle, tai miten Half-Life k�sittelee v�kivaltaa. Ihan vain pelifanina on j�nn�� n�hd�, kun joku oikeasti analysoi pelin sis�lt��, ei sen teknologiaa.

Kaikkein eniten kuitenkin tykk�isin siit�, ett� k�sikirjoittajat edes yritt�isiv�t olla tietoisia siit�, mit� pelaajalta pyyt�v�t. Fable 2:ssa tuollainen "hohoo, uhraa vaimosi
pimeille ruhtinaille niin sitten puhutaan!" henkinen juttu toimii, koska tarina jatkuu toisaalla jos pelaaja kielt�ytyy. The Darknessissa tai Gears of Warissa tylytys toimii, koska pelihahmo ei tarinan tasolla saa vaihtoehtoa. WoWin teht�v�ss� Kirin Torin kidutusk�sky j�i vain kalvamaan, koska k�sikirjoittaja typeryysp�iss��n oli kuvitellut, ett� pelaaja ilman muuta on moraaliton lahna, jolle yhden vangin pahoinpitely parista kultapalasta ja jatkoteht�v�st� ei ole niin justiinsa. Kielt�yty� voi, mutta sitten tilanne j�� ikuisesti junnaamaan "no hakkaatko vai ei" -pisteeseen, etenem�tt� suuntaan tai toiseen. Ja se vituttaa, melkein yht� paljon kuin teht�v� itse.

Vaikeuksien kautta siedett�vyyteen

Susi TILT — Sat, 02 May 2009 00:37:46 GMT

Joskus taannoin vannoin, etten py�rit� en�� yht�k��n nettipelikiltaa. Vaikka miten onnistuisi pit�m��n projektiin kuluvan aikam��r�n kurissa, ennemmin tai my�hemmin vastaan tulee aina kiltadraamaa, jota yksik��n t�ysip�inen ihminen ei harrastuksiinsa halua. Rivipelaajana sosiaalipornon voi vain piilottaa n�kyvilt� ja puhua kivemmille tyypeille. Johtovuorossa pit�isi oikeasti ratkaistakin tilanne.

Se masentava syy, jonka takia tunnun niin usein p��tyv�n johtonakkeihin on, ett� juuri tuossa ratkaisupuolessa tuppaan olemaan aika hyv�. Oikeastaan hankalien kiltakuvioiden k�sittely on kerta toisensa j�lkeen onnistunut tasan kolmella muistis��nn�ll�:

1) �l� oleta pahantahtoisuudeksi mit��n, mink� voi selitt�� ajattelemattomuudella tai ep�p�tevyydell�. Yhdeks�n kertaa kymmenest� kyse on tahattomasta hankaluudesta - ja sen kerran kun joku oikeasti yritt�� perseill�, on helpompaa vaihtaa hy�kk�yskannalle t�m�n selvitess� kuin selitt�� niille vahingossa �rsytt�neille, ett� reagoi ensin niin k�rkk��sti koska kuvitteli heid�n kettuilevan tahallaan. Er�skin lihava riita syntyi siit�, onko toisen jutun kutsuminen "tekeleeksi" loukkaavaa. Puoli porukkaa raivostui kun oletti, ett� t�ss� solvataan juttua t�ker�ksi - ja sitten jo mentiinkin, koska kommentoija raivostui takaisin, kun onhan se nyt ihan selv�� ett� h�n tarkoitti vain, ett� juttu on siis ilmeisesti itse tehty eik� muualta lainattu.

2) Aina pit�� ymm�rt�� - mutta ei hyv�ksy�. Kiltakamuja �rsytt�v� dorkailu on dorkailua, oli siihen syyt eli ei. Syiden ymm�rt�minen kuitenkin auttaa purkamaan tilanteen aiheuttamatta viel� lis�� kiltadraamaa. Er��n kiltakamun vaikeilua katsottiin pitk��n, koska tyyppi selitti sen johtuvan siit�, ett� vaimolla tutkitaan sy�p�ep�ily� ja t�iss� on kiire. Kun vastaavia selityksi� oli jatkunut nelj� kuukautta, alkoi olla selv��, ett� hyv�� p�iv�� tyypill� ei tule olemaankaan. Vaikka tyypill� oli sin�ns� ymm�rrett�v�t syyt olla kire� ja vaikea, ennen pitk�� vastaan tulee raja sille, kuinka paljon ymm�rryst� huvikseen pelaavilta ihmisilt� voi pyyt��.

3) �l� leiki mukana, vaan ratkaise tilanne. Valtaosa kiltadraamasta johtuu siit�, ett� johtohahmot haluavat mieluummin pit�� j�senen kuin pit�� hyv�n ilmapiirin. T�m� ei ole hyv�ksi - yhden tyypin dorkailun siet�minen eskaloi dorkailun helposti kiltak�yt�nn�ksi, mik� lopulta puree kaikkia nilkkaan.

V�h�ll� p��see pitk�lle vaikeiden tyyppien kanssa. Teinien peeloilusta olen puhunut joskus ennenkin, mutta teinit ovat harvoin ihan oikea ongelma, jos porukka on keskim��rin t�ysikasvuista. Nuoriin pelaajiin on yleens� helppo puhua j�rke� - joko n�tisti ja rakentavasti, tai harvoissa ��ritapauksissa nolaamalla egomaani suup��teini niin murskaavan alentuvalla asiallisuudella, ett� tyyppi ei en�� kehtaa julistaa erinomaisuuttaan. Se ihan oikeasti vaikea tapaus on yleens� aikuinen, joka tykk�� kokemuksensa antavan pohjaa sanoa Miten Asiat Oikeasti Ovat.

Ehdottomasti raivostuttavin n�ist� tyypeist� on Kapteeni Emo. El�m�ntapa-avuttomat naispelaajat eiv�t ole mit��n verrattuna nelikymppiseen mieheen, joka netiss� ja nimett�m�n� uskaltaa olla sinut tunteellisen puolensa kanssa - ja haluaa koko muunkin yhteis�n olevan sit�. Kapteeni Emo on se tyyppi, joka tulistuu aina kun joku sanoo pahasti toiselle, parkuu ja pakenee paikalta aina kun joku sanoo pahasti h�nelle, ja saa b�nni� yll�pidon raivop�isest� s�ttimisest� aina kun h�nen lempparihahmoluokkaansa muutetaan pelaajan mielst� kurjaan suuntaan. Kun joku kyll�styy ja kyseenalaistaa Kapteeni Emon draamailun, seuraa julkinen ja itseinhoisen n�yristelev� tunnustus, jossa pelaaja vaikeroi olleensa taas idiootti, koska Olen Niin Kovin Herkk�, Ymm�rr�tteh�n, *niisk*. K�yt�nn�ss� siis Kapteeni Emo on aikuinen mies, joka vieritt�� kaiken vastuun omasta k�yt�ksest��n ymp�rist�lle. Jos Kapteeni Emo on roolipelaaja, h�nen hahmonsa on yleens� nainen, ja aina t�p�r�sti parikymppinen mutta luontaisesti lahjakas ja karismaattinen kapinajohtaja.

Kapteeni Emon kanssa tulee toimeen p��asiassa v�ist�m�ll� pelaajan ��rimm�isen haurasta egoa, ja antamalla h�nelle selkeit� teht�vi�, joiden hyv�st� hoidosta muistaa kiitt��. Tarvitaan my�s selv�� paksunahkaisuutta vikin�lle, joka alkaa kun pelaaja tulkitsee jotain t�ysin satunnaista itseens� liittyv�ksi kritiikiksi, tai pimahtaa koska nyt huvittaa - lepyttelem��n ei kannata alkaa, koska sit� leikki� Kapteeni Emo jaksaa lyps�� i�nkaikkiseen asti. Parhaimmillaan Kapteeni Emo on kun saa tehd� asiaa, jonka osaa, ja puhua jutuista joista tykk��. Jos kontaktin voi rajoittaa t�llaisiin tilanteisiin, Kapteeni Emo lutviintuu kohtuulliseksi peliseuraksi.

Kapteeni Emon vastakohta on Raivoreilu. Raivoreilu on se tyyppi, joka tulee toimeen kaikkien kanssa, ja on hyv� ratkaisemaan konflikteja - kunhan ei itse ole niiss� osallisina. Raivoreilulle tasapuolisuus ja j�rkev� k�yt�s ei ole mik��n vaihtoehtoinen juttu, se on se perusedellytys sille, kohdellaanko tyyppi� ihmisen� vai p��jalkaidioottina. Raivoreilu on my�s niin vakuuttunut omasta j�rkevyydest��n, ett� jos joku on eri mielt�, on selv�� ett� toinen on �rsytt�v�, v��r�ss�, ja HUONO IHMINEN. Tulistunut Raivoreilu on verinen vastus, joka n�kemyst��n puolustaessaan leipoo pienest�kin erimielisyydest� talvisodan, jatkosodan ja satunnaisen v�liamerikkalaiskriisin.

Raivoreilun pelastava ominaisuus on, ett� h�n tosiaan on sek� reilu ett� j�rkev�. Jos tulilinjalta onnistuu poistumaan, ja palaa asiaan sitten my�hemmin kun Raivoreilu on rauhoittunut, saa luultavasti sek� anteeksipyynn�n ett� paljon fiksumman keskustelun. Siihen rauhoittumiseen saattaa tosin menn� aikansa. Er��n Raivoreilun kanssa tuli pidetty� verivihaa py�re�t puoli vuotta ennen kun todettiin, ett� ollaan dorkia molemmat, ja voitaisi v�hin ��nin polttaa koko riita tallin takana.

V�hemm�n dramaattinen mutta sit�kin sitke�mpi tapaus on Besserwisser. Nimi kertoo kaiken � t�m� on se tyyppi, yleens� nuorehko aikuinen mies, joka tykk�� tiet�v�ns� sen Ihan Parhaan Tavan kaikkeen. Se tyyppi, joka alkaa kesken raidin puhua raidijohtajan yli ja repii p��t��n kun joku ei ole spekannut hahmoaan sen ainoan oikean valmisprofiilin mukaan? Se on Besserwisser. Se kaveri, joka kiltakanavan keskusteluissa hakkaa muita p��h�n omilla n�kemyksill��n jenkkipolitiikasta, parisuhteista tai kuukkelin parittelusta? Besserwisser. Se kaveri, joka kesken roolipelisetin p��tyy aina luennoimaan jostain muinaisesta sodasta, joka pelimaailman esihistoriassa k�ytiin t�ll� alueella mutta ei liity mitenk��n k�sill� olevaan tilanteeseen? Jep, juuri se tyyppi.

Pahinta Besserwisseriss� on, ett� yleens� kaveri ei edes vaivaudu perustelemaan kantaansa. Miksi tuhlata energiaa v�ittelyyn, kun on niin paljon helpompaa vain hokea ett� n�in se on? Jos kuitenkin joku onnistuu todistamaan Bessewisserin kannan v��r�ksi, se tavallisin vastaus on "Hahaa, m� vain katsoin miten reagoitte, l�pp� hei". Kiltapomon tai raidijohtajan k�tevin tapa k�sitell� Besserwisseri� on katsoa, ett� t�h�n asti ei ikin� p��dyt�. Tiukka �Ei nyt� -- ja sitten yht� tiukka aiheenvaihto, jotta p�teminen loppuisi ennen kun sen kohteet polttavat k��mins�.

Er�s hankalimmin k�sitelt�vi� tyyppej� on Surullisen Hahmon Ritari � se traaginen tyyppi, jolla menee aina huonosti, jolle peli aina kettuilee, ja joka masentaa kaikki muutkin sill�, ettei vain ikin� avaa suutaan sanoakseen mit��n positiivista. Onko kyseess� asennevika, kroonisen huono tuuri vai l��kehoitoa vaativa masennus? Paha sanoa. Asennevaivaisen Ritarin voi viel� saada muuttamaan tapojaan juttelemallla fiksusti yksityisviesteiss�, mutta ehdasti masentunut vain ottaa sen todisteena siit�, ett� kukaan ei oikeasti tykk�� musta, ja l�htee killasta entist� masentuneempana. N�ist� tyypeist� koko killalle j�� yleens� vain se tunne, ett� ei voi voittaa.

Listaa riitt��. Lapamato k�y hermoille, koska ei ikin� tee yht��n mit��n oma-aloitteisesti. Maailmannapa kerj�� surutta muiden apua omiin juttuihinsa ja pyyt�� aina jokaista lootinpalaa, mutta tekee suuren numeron jaloudestaan, jos joskus tekee jotain hy�tym�tt� siit� itse.
Killan johtaminen on hanurista, koska tarpeeksi kotiutuessaan jokainen pelaajan paljastuu jollakin tavalla vaikeaksi. Parasta, mit� yleens� voi yritt�� on ker�t� jengiin yhteensopivalla tavalla vaikeita pelaajia. Sopu pysyy helpoimmin, jos ihmiset ymm�rt�v�t toistensa ajattelutapaa, edes vahingossa.

...joo. Siin� on luultavasti syy siihen, ett� taas olen t�ss� riivatun kiltanakissa. Mit� muuta t�llainen Raivoreilu voi kuin yritt�� katsoa, ett� muilla on suunnilleen kivaa kesken��n?

Luojan t�hden, ajatelkaa lapsia!

Susi TILT — Tue, 21 Apr 2009 16:50:06 GMT

Tykk��n tieteest�. Tykk��n lukea siit�, miten asiat toimivat, vaikka se mekanismi ei olisikaan imarteleva tai minulle erityisen mieluisa. Siksi on harvinaista, ett� tulen tiedeuutisista oikeasti vihaiseksi.

Onnittelut vain Hesarille ja sen uutisoimalle Douglas A. Gentilen "tutkimukselle" lasten ja nuorten videopeliaddiktiosta. Ei t�m� mennyt ihan yht� pahasti riman ali kuin Tietokoneen taannoinen "selv� tulos" -uutinen (joka muuten k�sitteli Gentilen edellist� tutkimusta), mutta oikeasti, mit� pit�� olla vikana ett� Yhdysvaltain terveysministeri� (jonka edellinen p��jehu lopetti virkakautensa Bushin hallituksen aikana puhumalla suunsa puhtaaksi kansanterveyskysymysten v��ristelyst� puoluepolitiikan perusteella) uutisoi Gentilen puheet kriittisemmin kuin ns. riippumaton ja asiantunteva kansallismediamme?

Se mik� t�ss� korpeaa ei ole se, ett� Gentile v�itt�� ett� 8,5% pelaavista nuorista on addikteja. Ongelmapelaajia on, t�t� ei kiist� kukaan -- mutta k�si yl�s, joka ihan tosissaan ja aikuisten oikeasti tykk��, ett� lasten ongelmapelaaminen on verrattavissa aikuisten rahapeliriippuvuuteen. Selv�sti Gentilen mielest� n�in on, sill� t�m� tutkimus todellakin perustuu itsearviointilomakkeisiin, joiden kysymykset on mukailtu rahapeliriippuvuuden arviointiin tarkoitetusta testist�. Muksut arvioitiin peliriippuvaisiksi, jos he t�yttiv�t kuusi yhdest�toista holtittoman rahape-- eikun videopelaamisen kriteeri�.

Ihan sama asia. Ihan varmasti.

On pakko ihailla jenkkimedioita siit�, ett� samalla kun ne julkaisivat t�m�n silkan nerouden hedelm�n, ne liittiv�t mukaan tohtori Cheryl K. Olsonin kolean vertaisarvion: se, ett� 10-vuotias heitt�� h�t�valheen kun �iti kysyy j�ik� l�ksyjen tekeminen Pleikkarin takia on v�h�n eri asia kuin se, ett� mies valehtelee vaimolleen siit�, mihin perheen lomarahasto katosi. Olson ei my�sk��n ole vakuuttunut kahdeksanvuotiaan kyvyst� vastata erityisen luotettavasti itsearviointilomakkeisiin. H�nen luulisi tiet�v�n -- Olson on toinen niist� kahdesta ammattilaisesta, jonka Yhdysvaltain oikeusministeri� pisti asialle tutkimaan lasten ja nuorten pelaamisen sek� ongelmak�yt�ksen suhteita vuonna 2004. Tuloksista julkaistu kirja, Grand Theft Childhood, on niit� fiksuimpia ja tasapainoisimpia katsauksia uuteen mediamuotoon ja siihen, mit� nuorten pelaajien vanhempien kannattaa aiheesta tiet��.

Se, mik� kuitenkin media-ammattilaista kaikken eniten �llistytti, oli ett� noiden Gentilen kysymysten joukosta l�ytyy todellinen helmi: "Oletko ikin� videopelannut paetaksesi ongelmia tai v�ltt��kseisi pahaa oloa?" Siis ... ei kai kukaan vakavastiotettava mediatutkija kuvittele saavansa t�h�n muita kuin my�nt�vi� vastauksia? Pelit ovat viihdemedia, ja viihteen perusteht�v� on viihdytt�� -- siis ohjata ajatukset pois ongelmista ja pahasta olosta. Siippani uppoutuu aina ahdistuessaan romaaniin, lukee y�t l�peens�, hyllytila on loppunut aikaa sitten mutta lis�� on vain saatava -- rakas tohtori Gentile, olenko parisuhteessa rappioituneen kirja-addiktin kanssa?

Viimeksi kun Gentile aukoi p��t��n yritin olla n�tisti ja uskoa, ett� ehk� media on pahoinpidellyt tutkimuksen tiedett� saadakseen seksikk��mp�� teksti�. T�ll� kertaa en en�� usko. Korpeaa tuommoisen kutusuminen tieteeksi.

Itsearviointilomakkeita kahdeksanvuotiaille. Anteeksi, menen nyt lep��m��n, ennen kun otsasuoni tulee nahasta l�pi.

Hardcore, casual ja ihan vain huono

Susi TILT — Sat, 18 Apr 2009 14:57:31 GMT

24 tunnin sis�ll� julkaisustaan Wrath of the Lich King oli myynyt miljoonia kopioita. 48 tunnin kuluessa siit� oli tullut kolossaalinen pettymys -- ainakin joillekin. Siin� ajassa WoW-raidaajien maailman k�rkiryhm� Ensidia oli paitsi tahkonnut itsens� tasolle 80 my�s raidannut kaiken mit� oli raidattavissa. Palaute oli kovaa: avoin kirje Blizzardille totesi, ett� raidien vaikeustason kalibrointi satunnaispelaajille oli tehnyt niist� liian helppoja oikeasti taitaville hardcore-pelaajille, ja tuhonnut merkitt�v�n osan WoWin vieh�tyksest�. Viime kuukausina kilta toisensa j�lkeen on liittynyt rintamaan: Wrath of the Lich King on liian helppo.

Syy t�h�n ei kuitenkaan ole satunnaispelaajissa. "Satunnaispelaaja" on se ep�m��r�inen laatikko, johon ly�d��n ihan kaikki jotka eiv�t pelaa p�ivitt�in, alkaen roolipelaajista, joiden kovin hahmo on tasolla 32, ja p��ttyen tyyppeihin, jotka pelaavat kerran viikossa mutta silloin suorittavat epixxin kiilto silm�kulmassa. Satunnaispelaajia yhdist�� vain se, ett� he pelaavat silloin kun heille sopii. Jo hyv�n aikaa v�limallin taitavasti pelaava satunnaispelaaja on voinut suorittaa l�hes kaiken saman sis�ll�n kuin HC-pelaajat, jos vain on sinut sen kanssa, ett� eteneminen on paljon, paljon hitaampaa.

Ei Lich Kingia ole kalibroitu satunnaispelaajille, se muutos tehtiin Burning Crusaden my�t�, kun instansseista tehtiin noin tunnin suorituksia ja raideista 1-4 -tuntisia. Pojat -- se mik� nyt muuttui on, ett� Lich King on paikoin mitoitettu ihan vain rehellisen huonoille pelaajille.

Malygos, v�itetysti Lich Kingin kolmanneksi vaikein vastus, meni ensikertalaisilta satunnaispelaajilta nurin alta tunnin.

Sarima's Fun Club on kahden HC-raidaajan casual-kamuista koottu rennon meiningsin viikonloppuraidi. Porukka valittiin "hyv� tyyppi" -kertoimen, ei varustuksen tai pelikokemuksen perusteella, mutta silti vet�j�t yll�ttyiv�t iloisesti siit�, miten vaivattomasti posse oppi. Ennen kaikkea iloa syntyi siit�, ett� vain yksi pelaajan on vaikeuksissa joka kerta kun hommaan liittyy ymp�rist�hasardi. T�m� on se juttu joka satunnaisraidaajaa jaksaa naurattaa -- Lich Kingin my�t� HC-porukoihin on pesiytynyt pelaajia, jotka eiv�t vain suoriudu t�ysin nollatason liikkumista vaativista jutuista. "�l� seiso tulessa, �l� putoa kun k�velet metrin levyist� putkea pitkin, HYPP�� l�k� juokse siit� reunalta" -- aktiiviraidaajissa on oikeasti tyyppej� jotka eiv�t nelj�ss� kuukaudessa, 2-3 kertaa viikossa raidatessaan, ole oppineet n�it� temppuja. N�m� tyypit eiv�t ole satunnaispelaajia -- he ovat ihan vain rehellisesti huonoja, ja ennen Lich Kingi� yksikin t�llainen torspo saattoi aiheuttaa koko jengin kaatumisen, ellei poppoo ollut t�ysin ylivoimainen kohteen vaikeustasoon n�hden. Nyt HC-raidaajat ovat tyyppej� joilla on aikaa olla l�sn� kolmesti viikossa, ei v�ltt�m�tt� edes v�limallin hyvi� pelaajia.

Raidaaminen, ei rakettitiedett�. Tarvitaan vain fiksuja pelaajia ja hyv� havainnollistus siit�, miten strategia pelaa. Sartharionin tapauksessa, n�in.

On helvetin tyly� rangaista nelj��, yhdeks�� tai 24:�� muuta pelaajaa yhden torspon k�dett�myydest�. Blizzardin mielest� n�emm� liian tyly�, sill� Lich Kingin raideista ainakin Naxxramas on todella suunniteltu alimiehityksell� teht�v�ksi. Jos mukana on koko ryhm�, no ... varoa kannattaisi, mutta sitke� ryhm� p�rj�� vaikka nelj�nnes poppoosta olisikin kanveesissa. Armonpullien antamisesta seuraa se helppous, josta Ensidia ja sittemmin koko pelaajakunta on valittanut. Jos mokaaminen ei ole vaarallista, koska haasteet laaditaan huonojenkin pelaajien taidoilla ratkaistaviksi, hyv�t pelaajat eiv�t ikin� saa yritt�� tosissaan. Samat tahvot p��sev�t hengest��n kerran toisensa j�lkeen koska j��v�t myrkkysoppaan tai tuleen makaamaan, mutta se ei niin haittaa koska muu porukka hoitaa.

Blizzard tunnustaa vaikeusongelman (joskaan ei huonojen pelaajien paapomista), ja on yritt�nyt reagoida -- sen sijaan ett� huonoja rangaistaisiin, hyvi� palkitaan lis�� antamalla extrapalkintoja taistelun suorittamisesta mokaamatta tai vaikeammalla tavalla. Ratsut tai titteliblingit eiv�t kuitenkaan paljoa lohduta, sill� kuka tahansa t�ysk�si voi saada samat palkinnot ujuttautumalla k�enpojaksi tarpeeksi paljon lahjakkaampien siivelle.

New toys! I promise not to break them this time! ...awwww, I don't think it bends that way...

Keskiviikkona julkaistu uutuusraidi Ulduar on ensimm�inen pilkahdus siit�, ett� vaikeaakin sis�lt�� olisi viel� tulossa. Ulduarin p��paha ei kaatunut edes Ensidialle ensivisiitill� - taisteluv�symys ajoi ammattiraidaajatkin neuvoa-antaville nokosille ennen kun maailman ensimm�inen Yogg-Saron -tappo k�ytiin hakemassa kotiin. "Haastava ja kiinnostava" oli Ensidian loppukaneetti Ulduarista, joten toistaiseksi Lich King on saanut synninp��st�n vaikeustasostaan.

Katsotaan miten meid�n satunnaisten siell� k�y. Toistaiseksi Fun Club on vain vilkaissut sis��n aamuy�st� Naxxramas-reissun j�lkeen. Paikan ensimm�inen pomo pantiin lihoiksi 9-miehisell� ryhm�ll�. 15-metriselle robokakaralle sitten j��tiinkin -- p��asiassa alimiehityksen, aamukahden, ja robotin replikoinnin aiheuttaman hervottoman hihityksen takia. Hyv�lt� tuntui siihen asti. Pitk�st� aikaa silt�, ett� on hankala vastustaja, eik� vain liian lussut kamat p��ll�.

Onko OnLivest� el�j�ksi?

Susi TILT — Fri, 03 Apr 2009 19:03:59 GMT

Jos on lukenut peliuutisia viimeisen parin viikon aikana, ei ole voinut v�ltty� kuulemasta Steve Perlmanin kaavailemasta OnLive -palvelusta. OnLive lupaa suuria -- pelej�, jotka voi ostaa yhdest� l�hteest� milla tahansa alustalla heti pelattavaksi. Pelitili vain pystyyn, ja kaikki tuoreimmat hittipelit voi striimata suoraan p�yt�koneelle tai Wiin hintaisen minikonsolin avulla olohuoneen kotiteatteriin ilman mit��n p�hk�� alustak��nn�sten odottelua tai pelilettujen ostoa. Nettiliittym�st� riippuen luvassa on Wii-laatuista telkkarikuvaa tai v�hint��n 5Mb:n laajakaistaliittym�n omistajille 720 dpi:n HD-kuvaa.

Ilmoitusta seuranneissa uutisissa silm��n on pist�nyt kaksi asiaa. Ensimm�inen on konsolivalmistajat, jotka n�ytt�v�t vasta ihan �sken vakavissaan tajunneen, ett� pelintekij�t ovat jo vuosien ajan vikuroineet konsolisotia ja niiden aiheuttamia kustannuksia vastaan. Yksioikeuspelit, joilla konsoleita ennen myytiin ovat k�yneet yh� harvinaisemmiksi ja ovat yh� useammin in-house tuotantoa. Pelinkehitt�j�t ovat pen�nneet konsolihintojen alennusta, koska etenkin PS3:n korkea hinta vierottaa ostajia, mik� taas tarkoittaa pienemp�� laitekantaa ja v�hemm�n myytyj� pelej�. Karuimmat ennusteet ovat jopa enteilleet, ett� nykyinen konsolisukupolvi j�isi viimeiseksi, koska pelitaloilla ei en�� nytk��n tahdo olla varaa kehitt�� peli� erikseen nelj�lle alustalle - tai viidelle, jos viel� Mac-maailmakin halutaan p��st�� pelaamaan.

Nintendo voi taivastella maailman ��riin siit�, miten palvelua ei voi myyd� ilman hyvi� pelej�, mutta jos OnLive toimii luvatulla tavalla, ei kai kukaan tosiaan usko, ett� t�m� on mik��n ongelma? EA, Ubisoft, Take-Two, Eidos, Atari, ja hyv� nippu muita -- totta kai julkaisijoita kiinnostaa mahdollisuus ohittaa kallis alustakohtainen kehitys ja myyd� pelej� yhdess�, kaikkialla toimivassa muodossa. Oikeastaan ainoat merkitt�v�t pelijulkaisijat, jota OnLiven yhteisty�kumppanien listasta ei l�ydy, tuntuvat olevan Activision-Blizzard sek� ne kolme, joilla on oma konsoli ojassa. Jotenkin olisin taipuvainen ep�ilem��n, ett� pelattavan puute ei tule OnLive� vaivaamaan.

Tekniset rajoitteet ovat sitten asia erikseen. Sony on ollut ensimm�isten joukossa muistuttamassa, ett� PS3:n tasoista HD-kuvaa ei kannata odottaa. Eurogamer julkaisi t�ysin murskaavan artikkelin syist�, miksi palvelu ei mitenk��n voi toimia kuvatunlaisesti - p��asiassa videokompressoinnin aiheuttama rakeisuus pelikuvassa, tuhansien GTA IV-pelien py�ritt�miseen tarvittava silkka laskentateho ("sopuhintainen ja sukupolvia kehityksest� edell� oleva supertietokone" on se ilmaus, jota artikkeli k�ytt��), sek� netin yli toimimisesta seuraava latenssi.

Suuret on puheet. Riitt��k� tekniikka lupausten tasolle?

Kysymys latenssista johtaa viel� yhteen -- siihen jota nettipalvelun on paha omalla teknologiallaan ratkaista. T�m� on se toinen ilmeinen kysymys, joka k�vi mieless� varmaan jokaisella verkkopelaajalla heti ensi-ihmetyksen laannuttua. Vaikka pelipalvelu olisi miten hyv�, se toimitetaan tavallisen nettiyhteyden kautta -- ja sit� palveluntarjoajaa ja verkkoyhteytt� ei viel� ole keksitty, joka toimittaisi pelikokemuksen p�iv�st� ja kellonajasta riippumatta yht� vakaasti ja viiveett�m�sti kuin hyvin debuggattu konsoli tai pc-peli. Vaikka jokainen Perlmanin lupaus OnLivest� pit�isi paikkansa, nettipelvelutarjoajien varaan rakentaminen tarkoittaisi WoWista ja Counter-Strikesta tutun "lagfest", "dc death" ja "syyt� Soneraa" jupinan rantautumista HC-hullujen verkkopeleist� ihan kaikkeen pelaamiseen.

Pakettivalmis "paina nappia ja pelaa" -kokemus on se, jossa konsolit ovat aina olleet vahvoilla. Ovatko casual-pelaajat valmiita siet�m��n huoltokatkoja, ISP-lagia, yhteyden katkeamisesta johtuvia hahmokuolemia ja muita verkkopelaajan vakiriesoja? L�ytyyk� muilta kuin HC-pelaajilta riitt�v�n tehokkaita nettiyhteyksi� k�ytt�j�p��h�n, vaikka palvelinp��ss� homma toimisikin?

Uskonpuute riitt�v�n vakaiden ja nopeiden nettiyhteyksien yleisyydest� katkaisi Crytekin vastaavan systeemin kehityksen vuonna 2007. Crytek arveli, ett� nettitekniikka kehittyy striimaavan pelipalvelun tasolle seuraavan viiden vuoden kuluessa, 2013 ja 2015 v�lill�. Perlman uskoo vakaasti, ett� se toimii jo nyt. N�ht�v�ksi j�� -- harmi, ett� OnLiven betaan otetaan ainakin toistaiseksi vain rapakon takana vaikuttavia testaajia. Haluaisin n�hd� ihan omin silmin.

Konsolirokkarin kultakokoonpanoa etsim�ss�

Susi TILT — Sat, 21 Mar 2009 00:02:41 GMT

Jos on seurannut vuodenvaihteen hittilistoja ja pelimyynti�, ei tarvitse kosmologian tohtorikirjaa tajutakseen, ett� musapeleist� on tullut Se Juttu. Kai t�ss�kin taloudessa on pian pakko uhmata paperiseini� ja alkaa kiusata naapureita kotikaraoken lis�ksi my�s leluskeballa ja muovirummuilla. Ensin tosin pit�isi p��tt��, millainen arsenaali kotirokkaamiseen hankitaan.

Laulupeleist� meille p��dyttiin hankkimaan molemmat. Mikrofonit eiv�t vie tilaa eiv�tk� maksakaan maltaita -- ja sit� paitsi, SingStar ja Lips on rakennettu aika erilaisen toimintaideologian pohjalle. SingStar tuntuu koirien agility-kisan lauluversiolta -- valitse vaikeusaste ja koeta p�rj�t� -- mik� itseasiassa toimii kuin junan vessa, suoraan ja selke�sti. Lips taas nakkaa kaikki laulajat samalle "kaikki saa paljon pisteit�, jee!" -asteikolle, ja yritt�� vaikeusasteiden sijaan tehd� laulamisesta j�nn�� lauluohjattavilla minipeleill� sek� mikrofoninheiluttelulla. T�m� on ... kyseenalaisen hyv� idea. Rakas p�iv�kirja, jos ostan musiikkipelin ja lempparikappaleitani siihen laulettavaksi, haluanko oikeasti pilata laulusuoritukseni sill�, ett� keikuttelen mikki� pois kuuloet�isyydelt� saadakseni pari piirroshahmoa pussaamaan? Antakaa mun laulaa, pentele, jos haluan tulla kokovartaloleikitetyksi, tuossa vieress� on Wii. Ja nyt kun valitetaan - joko laulupeleihin voisi saada mahdollisuuden valita vaikeusasteen pelaajakohtaisesti, ei kaikille kerralla? Baaritonin tai sopparaanon on kertaluokkia kivempaa kaksintaistella sankaritenorin kanssa, jos k�yt�ss� on sopiva tasoitus.

Tuo valkoinen mallikuva tuossa oikeassa laidassa n�ytt��, mill� poseeerauksella bonuspinnoja tuova t�htitila t�ll� kertaa k�ynnistyy. Pit�k�� Star Powerinne, t�� laulais nyt.

Noin muutenkin Lips on monessa suhteessa SingStar-korvike niille, joilla on kotona v��r� konsoli. Se kiva ero on FreeStyle-tila, joka antaa laulaa omia mp3-muotoisia kappaleita. Yleens� vain oikean vokalistin p��lle ja lyriikkoja ulkomuistista tapaillen, ja koska solistiosuuksien tunnistus ei ole kauhean luotettava, halutessaan pisteit� voi k��ri� my�s vaikka kitarakomppia rallatellen -- mutta ainakin laulettavaksi saa ihan mit� vain. T�m� on joillekin yll�tt�v�n iso juttu. Lipsin Freestylella houkuteltiin joulun kieppeill� laulamaan j�tk�, joka on kautta linja kielt�ytynyt edes koskemasta laulupeleihin ennen kun niist� l�ytyy joku "mun biisi".

Nick Caven Weeping Song, 28 kertaa yhden illan aikana. Se oli rankkaa, toverit. Samoihin lukuihin p��stiin vain Tilt-toimituksen ensimm�isess� Rock Band illassa, jossa Iron Maidenin Run to the Hills huudettiin poikki kai kahdennellatoista kerralla. (On muuten huutava v��ryys, ett� sit� rallia ei l�ydy pelin kakkosversioon saatavasta ykk�spelin biisipaketista. Lisenssisyist� kuulemma -- pit�isi varmaan tarkistaa, onko Maiden Warnerin listoilla)

Joka tapauksessa, jos talosta l�ytyy vain yksi konsoli, laulupelien vertailu hankintamieless� on aika turhaa touhua. Kun pelit ovat alustasidonnaisia, vain monen konsolin talouksissa on varaa valita. B�ndipelien puolella sit� ongelmaa ei ole - pelit toimivat kaikilla konsoleilla, ja soittimiakin voi vaihtaa p�itt�in PS3:n ja X360:n v�lill� nyt kun Activision ja MTV saivat tukkanuottansa sovittua (Wiille saa tosin yh� hankkia omat soittimensa).

Tyypit Jotka Tiet�v�t (ja luultavasti tiet�v�t oikeastikin, koska ovat is�nn�ineet musapeli-iltoja asiakkaille ja kavereille vuoden p�iv�t) v�itt�v�t ett� se kultainen kokoonpano hyviin b�ndipelibileisiin koostuu Rock Bandin molemmista peliletuista, Guitar Heron rummuista ja kitarasta, ja Mad Catzin julkeasta, oikean basson kokoisesta Precision Fender Bass -ohjaimesta. Jos se viimeinen tuntuu p�hk�lt� elvistelylt�, mieli muuttuu jo muutaman biisin soittamisen j�lkeen. Oikean soittimen paino ja koko tuntuvat n�piss� niin mukavilta, ettei harmita yht��n vaikka lelu ei olekaan langaton.

Rock Band 2 ja Guitar Hero World Tour - toisessa on r�iskett� ja v�rikk�it� efektej� ja rennompi pelimekaniikka, toisessa rautainen tunnistus ja mahdollisimman v�h�n hyv�� suoritusta h�iritsev�� tauhkaa. Makuasia, kummasta tykk��.

Suositukset eiv�t tosin ole kaikkien makuun. Olen kai ainoa tuntemani ihminen, joka tykk�� Guitar Heron b�ndiversiosta enemm�n kuin Rock Bandista. Meill�p�in musapeli-iltojen soittopaikat jaetaan "mulle toi!" huuto��nestyksell�, ja innostuneita soittajia on melkein aina enemm�n kuin innostuneita laulajia -- p��dyn siis yleens� mikkiin tai harvakseltaan bassoon. Jos on tottunut SingStariin, Rock Band 2:n vokaaleissa on ihan mahdollista nukahtaa. Jos biisivalinta ei tappele katastrofaalisella tavalla oman ��nialan kanssa (Gimme Shelter - ei mik��n tytt�jen biisi), jopa Expertill� rempaisee tuntemattomat biisit l�pi aika hyvill� pisteill�. Anteeksiantavuus on kivaa, jos kukaan kaveriporukassa ei oikeasti pysy nuotissa ... mutta j�tk�t, eik� niit� vaikeusasetuksia saa hilattua alemmas juuri siksi, ett� sopiva haastetaso l�ytyisi kaikille? Pit��k� laulutaitoisilla olla tyls�� siksi ett� s�velkuuroinkaan tosimies ei kehtaa laulaa Easyll�?

...tai no, tyls�� on liian pahasti sanottu. Vaikka henkil�kohtaista haastetta ei niin olisikaan, b�ndipeleist� Rock Band on silti se, joka ihan vain fiilisvoimin rokkaa koko porukalle. Guitar Hero World Tour on sitten se, johon tartutaan kun halutaan rypist�� rytmi� ja nuottia veren maku suussa -- siis pelata tosissaan. Voisin halutakin. Kaverit kuitenkaan yleens� ei, joten jos peliseuraa aikoo saada, kai sit� on pakko hankkia ainakin aluksi Rock Band.

Yrit�n olla innostumatta

Susi TILT — Tue, 10 Mar 2009 16:44:39 GMT

...koska viimeksi kun innostuin viel� julkaisemattomasta mmorpgista, kyseess� oli Age of Conan (josta Shimo sanoi kaiken tarvittavan). Ja koska Funcom ei ikin� ole julkaissut mmorpgia ilman niin naurettavaa lastentautien m��r��, ettei se ole en�� edes hauskaa. Mutta hitto...

The Secret World, se pentele vaan kuulostaa maukkaalta.

Ehk� t�ss� on nyt vain Neil Gaimanin ja China Mievillen fanityt�n toiveikkuutta, mutta kaikki ne synk�t Lontoon maisemakuvat, kaikki ne vihjailut salaliitoista ja myyttisist� otuksista ja salaisista todellisuuksista nykymaailman pintatodellisuuden takana ... soiko kenenk��n muun p��ss� iso "neh�n tekee mulle Sandman-mmorpgin" -kello? Pliis, jos pyyd�n oikein n�tisti?

Projektivet�j� Ragnar Tornquistin blogista ei juuri l�ydy detaljeja. Sen sijaan l�ytyy alushypettelev�� maalailua siit� mit� h�n haluaa tehd�, ja millaista kokemusta tarjota. Se olennainen osa keskittyy siihen, ett� WoWia ei kloonata, ja pelaajat saavat tehd� oman juttuaan:

"...players can become exactly who they want to be, their secret selves, both visually and in terms of powers. Everyday adventurers and superheroes; guardians of the secret world; champions of Gaia. Warriors. Explorers. Cryptologists. Cryptozoologists. Mystics. Magi. Demonologists. Storytellers. Historians. Travellers. Lovers."

...pirkule. Menin sitten kuitenkin innostumaan.

Verkkopelaajan muotokuva

Susi TILT — Sat, 07 Mar 2009 09:25:13 GMT

Pari viikkoa sitten tuohduin Ars Technican artikkelista, joka kertoi millaisia tuloksia joukko sosiologeja oli saanut analysoidessaan EverQuest 2 pelaajien kaikki puuhat sis�lt�vi� palvelinlokeja. Nyt kun on ohitettu se pahin n�rk�stys siit�, ett� joku lukee takavuotisia chatlogejani, tunnustan ett� k�vi niin kuin arvelinkin: tirkistelynhalu voitti periaatteellisuuden, ja olen yritt�nyt etsi� t�ydellisempi� selvityksi� siit�, mit� kokonaisen virtuaalimaailman asukaskanta kertoo meist� verkkopelaajista, harrastuksestamme, harrastajayhteis�ist�mme. Ars Technican jutusta silm��n tarttuneita, lis�selvityst� kaipaavia v�itteit� olivat ainakin minulle ainakin n�m�:

Pelaajat asioivat todenn�k�isemmin l�himm�n 10 km:n s�teell� asuvien pelaajien kanssa.

Naispelaajat v�ltt�v�t toisiaan. Sukupuolien erilainen edustus ei riit� selitt�m��n eroa, naiset pelaavat silti harvemmin toisten naisten kanssa

Pelaajat aliarvioivat peleihin k�ytt�m�ns� ajan keskim��rin 3-4 viikkotunnin tarkkuudella, erityisesti naiset

Paljon pelaavat ovat suhteettoman usein my�s masentuneita

Roolipelaamista - siis siin� mieless� kuin Shimo t�ss� tarkoittaa - harrastavilla pelaajilla on keskim��r�ist� enemm�n henkisi� ongelmia

Ensimm�inen listan v�itt�m�� oli ensilukemalla t�ysin yll�tt�v�. Kuusivuotisen verkkopeliuran aikana on kertynyt paljonkin tyyppej�, joita pid�n kavereina, mutta n�m� l�ytyv�t l�hes j�rjest��n toisesta maasta. Kotimaisista pelikavereista l�himm�t vaikuttavat Turun suunnalla. Olen satunnaisesti t�rm�nnyt linjoilla helsinkil�isiin, mutta harvemmin tuntenut tarvetta hieroa tuttavuutta ihan vain yhteisen kotipaikkakunnan takia.

Mahdollinen selitys ilmi�lle l�ytyi toisesta artikkelista. Monille pelaajille verkkopelit ovat normaalin sosiaalisen puuhastelun jatke - pelit eiv�t luo uusia verkostoja vaan siirt�v�t kaveriporukat verkkoon. Hyv�ll� todenn�k�isyydell� ne l�hiseudun uudet tuttavuudet ovat siis kavereiden kavereita, jotka tapaa vasta peliss�. T�m�n kokemuksen tunnistan. Suuri osa kavereistani WoWaa, tai on tehnyt sit� jossain vaiheessa. Pelasin jopa samassa porukassa hetken, ennen kun tajusin ettei huvita hengata en�� sekuntiakaan PvP-palvelimella. Harva varmaan ottaa asiakseen tutustua kanssapelaajaan vain t�m�n kotipaikkakunnan takia (ellei sitten satu asumaan niin pienell� paikkakunnalla, ettei pelimielisi� kavereita ole helppo l�yt�� muuten). Sen sijaan kavereiden kaverit, jotka sattuvat samalle palvelimelle, tulevat selv�sti helpommin tutuksi kun on yhteist� puuhattavaa.

J�nnempi on v�ite, ett� naispelaajat vieroksuvat toisiaan, sit� olin nimitt�in ihmetellyt pitk��n jo itsekin. Tutkimus ei tarjoa ilmi�lle selv�� selityst� - ainoastaa toteaa, ett� siin� miss� miehet mieluiten pelaavat yksin, naiset tykk��v�t pelata puolisonsa kanssa. Samalla naiset ovat kuitenkin miehi� omistautuneempia ja tyytyv�isempi� pelaajia. Voiko t�st� vet�� johtop��t�ksi�?

Se tuntuisi viittaavan samaan mit� porukoissa on usein puhistu: naispelaajat tuntuvat olevan, paremman termin puutteessa, reviiritietoisempia. Tied�n kiusallisen monia muuten kivoja naispelaajia, joita en en�� jaksa kysy� samaan porukkaan koska se tarkoittaa aina neuvottelua siit�, voiko ja haluaako likan siippa tulla my�s, tai onko mukana se tietty dorka jota likka ei vain sied�. Olen menett�nyt monia hyvi� urospuolisia nettikavereita niin, ett� j�tk�n v�lit jonkun pelinaisen kanssa k��ntyiv�t romanttisiksi, ja �kki� pari pelaa aina kahdestaan. Pari kertaa olen my�s p��tynyt t�ysin naurettavaan kissatappeluun, kun joku ep�varmempi tapaus saa hepulin ja alkaa vinkua, miten olen syrj�ytt�m�ss� h�nt� tai l�hentelen porukan j�tki� yleisesti tai h�nen siippaansa erityisesti. Masentavan usein el�m�inti tekee ainakin likan syrj�ytymispeloista itse��n toteuttavan ennustuksen. Nettipeliporukoissa, ainakaan niiss� joissa itse viihdyn, ei tyk�t� draamailusta.

Silti, on aina jotenkin masentavaa kun tajuaa, ett� naiset ovat pelimaailman pahimpia sovinisteja ja kyynikoita kanssasisartensa suhteen. Tunnusta syyllistyv�ni siihen itsekin, en voi siet�� pelaajia, joiden on pakko julistaa olevansa tytt�j�, tirsk!, ja raahata kikkailullaan kaikki tosimaailman sukupuolistereotyypit my�s nettiin. Ne naiset, joiden kanssa verkossa tulen toimeen ovat yleens� tyyppej�, joita kanssapelaajien sukupuoli ei oikeasti vain kiinnosta. Niit� tyyppej�, jotka tulevat pelaamaan ja juttelemaan hauskojen tyyppien kanssa, eiv�t flirttaamaan ja etsim��n puolisoa.

Se ehk� aroin kohta tuossa listassa on kuitenkin loppup��: verkkopelaajien, etenkin roolipelaavien sellaisten mielenterveys. Ars Technican jutussa latvakakkosleimaa tarjottiin melko lohduttomasti - jos pelaat, olet luultavasti my�s masennuspotilas. Jos roolipelaat, sitten ainakin.

L�yd�sten takana oleva Dmitri Williams ei kuitenkaan n�yt� suhtautuvan n�in jyrk�sti. Williams tutki sek� palvelinaineistoa ett� 7000 vapaaehtoisen pelaajan antamia itsearviointivastauksia (n�in my�s huomattiin, miten paljon pelaajat v�h�ttelev�t peliin k�ytt�m��ns� aikaa). Williamsin mukaan se murto-osa pelaajista, joka roolipelaa, kyll� raportoi selv�sti enemm�n my�s mielenterveysongelmia - masennusta, p�ihdeongelmia ja keskittymisvaikeuksia l�ytyi keskim��r�ist� enemm�n roolipelaajien taustasta. Samalla Williams kuitenkin totesi, ett� yhteys mielenterveysongelmien ja roolipelaamisen v�lill� n�ytt�� olevan terapeuttinen - pelimaailmassa el�vi� roolihahmoja omaksuvat pelaajat purkivat hahmojen kautta ongelmiaan, ja yleens� olivat hyvin tietoisia haitoista, jotka liittyiv�t v��r�nlaiseen tai v��rist� syist� roolipelaamiseen. "Yll�tt�v�� kyll�, totesimme ett� se oli aika tervett� puuhaa," Williams tiivisti.

Jos roolipelaajat purkavat patoumiaan hahmoihinsa, ei vaadi hirve�sti mielikuvitusta n�hd� Williamsin lausunnossa syy sille, ett� melkein jokaisen roolipelaajan ensihahmo on joko lumihiutale tai supermussukka. Tai sille, mink� takia monet roolipelaajat niin helposti ottavat itseens� hahmoon kohdistuvan arvostelun.

En voi v�itt�� suhtautuvani varauksettoman ilahtuneesti tyyppeihin, jotka tekev�t itseterapiaa harrastusymp�rist�ss�ni. Siin� samalla kuitenkin on pakko muistaa vaikka sit� brittikaveria, joka parin vuoden ty�tt�myysputken aikana pysyi toiveikkaana (ja varmaan terveemp�n�), koska l�hibaariin linnoittautumisen sijasta otti asiakseen py�ritt�� aktiivista ja kaverihenkist� kiltaa traagisen salamurhaajan hahmossa. Tai sit� satunnaistuttua, joka haavoittui kahdesti rauhanturvajoukoissa ennen kun joutui reserviin (ilmeisesti hermoromahduksen takia, joskaan t�t� ei koskaan olla sanottu suoraan - sen sijaan kaveri my�nsi kerran puivansa sotatytt�ns� kautta omia taistelutraumojaan). Tai sit� teini-ik�ist� lesbotytt��, joka netiss� harjoitteli kaapistatuloa suvulle. Tai sit� j�yh�n juutalaisperheen poikaa, joka kerran tunnusti hahmonsa olevan niin kovin tunteikas koska is�pappa saisi slaagin jos poika ikin� tosimaailmassa k�ytt�ytyisi niin akkamaisesti.

On niit� aika paljon h�lm�mpi�kin tapoja k�sitell� asioita, jotka el�m�ss� ahdistavat.

Toistaiseksi en edelleenk��n ole l�yt�nyt EQ2-datan analyysist� muuta kuin tutkijoiden symposiumpuheenvuoroja summaavia artikkeleita aiheesta. Jos joku l�yt��, linkitt�k�� ihmeess�.

Teinit kasvaa mmorpgaamalla

Susi TILT — Fri, 20 Feb 2009 18:18:30 GMT

Kirjattakoon p�yt�kirjoihin: kiltadraama on hanurista. T�ll� kertaa homman keski�ss� on teini-ik�inen naispelaaja, joka tuntuu olevan t�ysin kyvyt�n ymm�rt�m��n, ett� killan teht�v� ei ole palvella h�nen mukavuuttaan ja erinomaisuudentuntoaan.

Olen tuntenut likan nyt muutaman kuukauden. Sin� aikana olen oppinut, ett� neiti k�rtt�� jatkuvasti kiltakanavalla apua, koska muut kaverit ovat pist�neet v�lit poikki syytt�en neiti� kaveriv�lien riistosta. Roolipeliporukoihin on my�s alkanut ropista porttikieltoja - kateelliset pelaajat eiv�t sied� sit�, miten oiva ja kerrassaan nerokas hahmo neidin ikivanha haltianna on. Se, ett� sek� hahmo ett� pelaaja k�ytt�ytyv�t keskim��rin sit� yl�asteklikin nartuinta pissist� muistuttavilla tavoilla on valheita ja kateeellista panettelua. Neidin maailmassa muut ovat ilkeit� ja h�n on oman erinomaisuutensa uhri.

Kriittisen massan hetki alkaa olla k�sill�. Veikkaan ett� l�hiaikoina likka saa jo toisen kerran lyhyen ajan sis��n kenk�� hyv�maineisesta killasta, ja huomaa sitten joutuneensa koko palvelimella ns. Liian Hankalan Tyypin maineeseen. Verkkopelien maailma on julma - kun kaikkiin suorituksiin vaaditaan useamman pelaajan yhteisty�t�, kanssapelaajille kettuilu ei ole vaihtoehto. Maailman napana itse��n pit�v�t teiniprinsessat joko oppivat olemaan tai joutuvat kadulle kiukuttelemaan.

T�m�nkokoisessa porukassa, t�llaisissa tilanteissa, ei ole sijaa omahyv�isille lumihiutaleille.

Ilmi� on veteraanien keskuudessa hyvin tunnettu ja tieteellisestikin dokumentoitu - itsekin WoWaava apulaisprofessori Constance Steinkuehler esitti hiljattain luentosarjassaan, ett� virtuaalimaailmat ovat muodostuneet kantakapakoiden tapaiseksi kohtaamispaikaksi, jossa sosiaalisia taitoja sek� vaaditaan ett� opitaan. Toisin kuin kantakapakat, kuitenkin, virtuaalimaailmat ovat omiaan yhdist�m��n ihmisi� eri ik�luokista, kulttuuritaustoista ja ammattipiireist�. Steinkuehler esittikin, ett� virtuaalimaalmat saattavat sosiaalistaa pelaajia jopa reaalimaailmaa paremmin, sill� niiss� altistuu helpommin asioille ja ajatustavoille, joita ei arkisessa kokemuspiiriss��n kohtaisi.

Sopisi ainakin minun kokemukseeni. Nettiporukoista tuntuu l�ytyv�n yll�tt�v�n paljon teinej�, jotka toisin kuin tuo aluksi mainittu teniprinsessa osaavat pit�� m�lyt mahassa ja toimia rakentavasti, fiksusti ja yhteist� tavoitetta edist�en. Netiss� nuorillakin pelaajilla on ainutlaatuinen mahdollisuus tulla kohdelluksi aikuisena (hyv�ss� ja v�hemm�n hyv�ss�), kunhan vain hallitsevat "tarpeeksi aikuisen" sosiaaliset kuviot. Aikuiselle kuuluva kunnioitus ik��n katsomatta tuntuu monille teinipelaajille olevan hyv� motivaatio oppia.

Erityisen hienoa t�m� altistuksen kautta oppiminen on kun huomaa itse olleensa osana ihmisen maailmankatsomuksen avartamisessa. Suunilleen vuosi takaperin er�s brittil�inen p��jalkateini yll�tettiin huutelemasta, miten h�n pelk�� homoja ja t�st� ei saa haukkua koska se on fobia, saahan h�m�h�kkej�kin pel�t�. Asiaa puitiin, selvisi ett� j�tk� ei ole ikin� tavannut yht��n homoa ja itseasiassa uskoi homon ja pedofiilin olevan sama asia. Kotona opetettiin. Selvittely� verkkotuttujen kanssa jatkettiin, v�h�n yst�v�llisemmin. Siin� lopuksi Disneyn perheleffan ohjaajakin olisi ollut ylpe�: j�tk� lopetti keskustelun toteamalla, "Anteeksi, olin idiootti, yrit�np� jatkossa ajatella v�h�n enemm�n."

Vuotta my�hemmin kaveri puhuu kovasti fiksumpia. Tuntuu oppineen paitsi v�h�n yleissuvaitsevaisuutta my�s sen, ett� edes kotiv�en mielipiteit� ei v�ltt�m�tt� pid� niell� Herran totuutena. Jos seura tekee kaltaisekseen, tykk��n siit� ajatuksesta, ett� virtuaalimaailmoissa sit� seuraa on ihan naurettavan monenlaista. Kun juutalainen, katolinen ja ateisti puhuvat uskonnosta, kyseess� on keskim��rin toinen kahdesta -- joko puujalkavitsi, tai aika tavallinen torstai verkkopelin kiltakanavalla.

S��st� s�hk��, grindaa kultaa!

Susi TILT — Thu, 19 Feb 2009 14:23:35 GMT

Er�s professori esitt��, ett� s�hk�mittarilukemien sy�tt�minen peliin voisi opettaa pelaajia energian ekokuluttajiksi. Idea kuulostaa kivalta ja loogiselta ... juuri niin kauan kun ei ole ikin� WoWannut optimoivien himopelaajien kanssa. Onhan se nyt ihan selv�� mit� tapahtuu, jos valmiustilassa olevan telkun tai makkarissa palavien valojen sammutus alkaa tuottaa pelaajalle rahaa tai pelimekaanista etua:

"Sori, mun pit�� logata ja pist�� p��lle kaikki talon s�hk�laitteet jotta saan buffin uusittua, palaan kohta."

"Ostin lis�� lamppuja ett� saisin paremmin grindattua kultaa energians��st�pisteill�!"

Pelaajat. Ei niiss� aina mit��n j�rke� ole, mutta helkkarin kekseli�it� veijareita ne ovat l�yt�m��n oikoteit� muutaman yilim��r�isen buffin tai kultapalan tienaamiseen.

Pelitutkimus vs. yksityisyys: pelaajien keskustelujen urkkimisesta

Susi TILT — Tue, 17 Feb 2009 17:00:30 GMT

Ars Technica raportoi, ett� Sony on lahjoittanut tieteelle koko nelj�n vuoden palvelinpuolen lokit EverQuest 2:st�. Lokeja on ehditty nyt tutkia jonkin aikaa, ja ensimm�iset tulokset on juuri julkaistu. Artikkelin mukaan lokeihin on tallennettu "kaikki" mit� palvelimella tapahtuu -- yhteens� 60 teratavua dataa 400000 pelaajan tekemisist� nelj�n vuoden ajalta.

Se olennainen osa: ilmeisesti aineistoon kuuluvat my�s pelaajien yksityiset keskustelulokit.

P�tev� sosiologinen analyysi verkkopelin sosiaalisten verkostojen muodostumisesta vaatii t�llaista aineistoa. Se on my�s kiistattoman kiehtovaa. Totta kai minua pelaajana kiinnostaa, kun ulkopuolinen havaitsija vahvistaa pelaajien yst�vystyv�n my�s verkossa keskim��r�ist� todenn�k�isemmin kymmenen kilometrin s�teell� asuvien tyyppien kanssa - tai ett� naispelaajat keskim��rin v�lttelev�t kanssasisariaan ja pelaavat mieluiten miesporukassa. T�llaista tietoa on vaikea saada muilla menetelmill�. Ne perinteiset kyselylomakkeet ovat kyseenalaisen luotettavia, sill� virhemarginaali itsearvioissa on usein melkoinen. Mik��n ei est� pelaajaa kaunistelemasta totuutta, tai takaa, ett� pelaaja ja tutkija tarkoittavat samaa asiaa kun rastittavat lomakkeessa kohdan "usein" tai "jokseenkin t�rke��".

Silti, jos olisin yh� Sonyn asiakas, luultavasti sulkisin paraikaa pelitili�ni tai v�hint��nkin vaatisin avointa selityst� siit�, mit� tutkimukseen on annettu ja miten lokitietoja anonymisoidaan pelaajien yksityisyyden suojelemiseksi. Tai miten suojellaan niit� v�hemm�n vainoharhaisia kavereita, jotka ovat pelichatissa kertoneet luotetuille pelikamuille (tai peliss� liikkuville RL-kamuille) oikeita nimi�, s�hk�posti tai osoitetietoja, tilinumeroita, k�ytt�j�tunnuksia tai muita yksil�ivi� tietoja. Oletan ett� jotenkin, koska tutkimusdatan anonymisointi on my�s pelitutkimuksessa rutiinitoimenpide - mutta olisi silti kiva tiet�� t�sm�lleen miten.

Toki pelien EULA mainitsee, ett� pelitalolla on oikeus luovuttaa palvelintietoja eteenp�in, eik� pelaamaan p��se antamatta lupaa t�h�n - mutta EULA my�s antaa ymm�rt��, ett� t�m� on tarkoitettu l�hinn� rikollisten v��rink�yt�sten ehk�isemiseksi. Siit� on aika pitk� matka siihen, ett� joku alkaa j�rjestelm�llisesti lukea kaikkia, kaikkien pelaajien k�ymi� keskusteluita tarpeeksi ajatuksella voidakseen esitt�� tieteellisen� l�yd�ksen�, ett� keskim��r�inen EQ2-pelaaja on 31-vuotias, keskim��r�ist� alemmalla painoindeksill� varustettu, ja masentuneempi mutta ei niin ahdistunut kuin keskivertokansalainen. Saati sitten, ett� arvioitaisi pelaajapopulaation n. 5% raskaiden roolipelaajien v�hemmist�n olevan henkisesti huonossa hapessa, usein erilaisten v�hemmist�jen edustajia ja k�ytt�v�n peli� p�rj��mismekanismina. Sitouduinko nyt oikeasti luovuttamaan t�llaista dataa kun maksoin pelioikeudestani?

Pelaajien suodattamattoman keskustelun tutkiminen varmasti tarjoaa kiehtovia n�k�kulmia pelaajapopulaation rakenteeseen ja palvelimen sosiaalisten verkostojen syntyyn. En vain osaa kuvitella, ett� yksik��n pelaaja olisi hirve�n ilahtunut joutuessaan t�ll� tavalla yll�tt�en koekaniiniksi. En yht��n ihmettele, ett� moni pelitalo kiel�t�ytyi yhteisty�st� - on vaikeaa kuvitella, miten tilanteen selitt�isi pelaajille niin, ett� tuloksena ei ole tunne yksityisyydenloukkauksesta ja asiakassuhteen k�rsiminen.

Nettipelaajat, nuo tietoturvan sankarit

Susi TILT — Fri, 06 Feb 2009 12:23:38 GMT

Joulun alla Blizzard piti WoW-pelaajille pienimuotoista tietoiskua siit�, miten v�ltt�� r�j�hdysm�isesti yleistynytt� tilien hakkerointia. Ohjeet olivat ihan fiksuja - �l� paljasta pelitunnuksiasi kenellek��n, vaihda salasanaasi tasaisin v�liajoin, sensellaista. Ne eiv�t vain puuttuneet siihen keskeisimp��n ongelmaan: Suuri osa nettipelaajista on t�ysin ��li�it� pelikoneensa perustietoturvan suhteen.

T�m� k�vi ilmi tuskallisen selv�sti kun Blizzardin varoitusta puitiin kotipalvelimen foorumilla. Ei mennyt hetke�k��n kun sivu alkoi t�ytty� uhrianekdooteista, sympatiavalittelusta ja muuten t�ysin j�rkevien ihmisten selityksist� siit�, miten hakkerinpit�v��h�n koneesta ei saa mitenk��n, joten kuka tahansa voi koska tahansa joutua hakkerin uhriksi. Se, ett� pankit, kansainv�liset suuryhti�t ja kokonaiset valtiot onnistuvat tietoliikenteens� turvaamisessa p�ivitt�in ei ilmeisesti merkitse n�ille tyypeille mit��n. Ei kuule, PELITILIN turvaaminen, se on salatiedett� joka ei vain onnistu.

Hakkeroituja pelitilej� k�ytet��n mm. virtuaalivaluutan trokaamiseen. Siin� sivussa tilin hahmoilta my�s varastetaan lis�� kauppatavaraa.

Pelitili on ihan varmasti vaarassa, jos toimii niin kuin er��tkin kohtaloaan valittaneet hakkeroinnin uhrit:
"Kai m� nyt sit� linkki� klikkasin kun se tuli kaverilta."
"Kyll� m� n�in ett� se on linkki asentaa jotain mutta ajattelin ett� se ois jotain hauskaa."
"Ei kun m� surffaan t�ll� IE:ll�, eiks kaikki?"
"En m� voi pit�� virustutkaa p��ll�, se hidastaa mun peli�."
"M� en ainaskaa k�yt� palomuuria, ei mua virukset haittaa."
"En m� jaksa uudelleenasentaa yhden viruksen takia, ostan sitten ensi kuussa uuden koneen."

Masentavinta on, ett� jokaisen kommentin esitti hakkeroiduksi joutunut, kaikilla muilla tavoilla ihan fiksu ja asiallinen tyyppi, joista useimmat oikeasti uskoivat toimineensa ihan hyvin.

Mit� asialle sitten voi tehd�?

Pelitilins� turvallisuudesta huolestunutta auttavat aivan samat perusohjeet kuin muitakin tietokoneenk�ytt�ji�.

1) Varmista, ett� Windowsin automaattinen p�ivitys toimii. Asenna uusimmat p�ivitykset aina heti. Ei poikkeuksia.

2) Asenna kattava tietoturvaohjelmisto, ja varmista ett� se p�ivitt�� automaattisesti. �l� sammuta mit��n ohjelmiston osaa -- ohjelma suojaa vain jos se on p��ll�. Ohjelmasta pit�isi l�yty� virustutka, haittaohjelmatutka, phishing-suojaus, reaaliaikainen suojaus, kaksisuuntainen palomuuri ja ideaalitapauksessa my�s rootkit-suoja. Ellet ole t�ysin umpik�yh�, lisensoi kaupallinen ohjelmisto. Ilmainen tietoturvaohjelmisto sopii yleens� vain kokeneelle k�ytt�j�lle, joka osaa s��t�� sen omiin k�ytt�tapoihinsa sopivaksi.

3) Vaihda Internet Explorer toiseen selaimeen. IE on verkon yleisin selain, ja siksi my�s hakkereiden suosikkikohde. Monen keyloggerin tie katkeaa jo siihen, ett� surffaajalla on k�yt�ss� Mozilla Firefox, Google Chrome tai Opera, eik� IE jonka porsaanreijist� useimmat haitakkeet osaavat livahtaa.

4) �l� klikkaile tuntemattomia linkkej�. �l� edes jos se on kaverilta, �l� edes "vain katsoaksesi mik� se on" - monet virukset levi�v�t juuri n�in. Kysy ensin, klikkaa vasta kun kuulet ett� linkki tuli tarkoituksella. Jos pelottaa ett� silti netiss� osut johonkin vakoilukilkkeit� salaa asentavaan linkkiin, asenna WinPatrol -- se kytt�� mit� koneellasi tapahtuu ja varoittaa aina kun jokin yritt�� asentaa ohjelmia tai muuttaa asetuksia. Helvetin �rsytt�v�� j�rjestelm��ns� paljon muokkaavalle edistyneelle k�ytt�j�lle, mutta hyv� lis�puolustus perusk�ytt�j�lle, joka l�hinn� surffaa, pelailee ja lukee s�hk�postia.

5) Lue ne h�lytykset, joita tietoturvaohjelmisto antaa. Jos jokin ohjelma kysyy lupaa menn� nettiin, ottaa sovelluksia haltuun tai muuttaa rekisteri�, etk� ole varma mist� on kyse, lupaa kysyv�n prosessin googlaaminen antaa monia sivuja, joissa kerrotaan voiko sen sallia. Jos Googlekaan ei auta, kiell� varmuuden vuoksi.

Mit� useampi ja ajantasaisempi googlattu sivu kertoo, ett� prosessi kuuluu johonkin asialliseen ohjelmaan, sit� luultavammin sen voi turvallisesti sallia.

Mihink��n mystiseen, absoluuttiseen tietoturvaan n�ill� perusohjeilla ei tietenk��n p��se -- mutta listan noudattaminen olisi pelastanut joka ikisen tutun, puolitutun ja satunnaiskontaktin, joka ainakaan minulle on netiss� itkenyt hakkeroidun tilins� per��n. Nettipelaaja on tietoturvaidiootti, ja juuri t�h�n pelitilej� varastavat rikolliset luottavat. Ihan vain tietoturvan alkeet hallitsevia tyyppej� ei kannata jahdata, koska alkeissakin mokaavien m��lyjen ry�st�minen on sek� nopeampaa ett� helpompaa.

Lopuksi: pelitilin turvallisuushan on lopulta omalla tietokoneellaan harrastavan nettipelaajan pienin ongelma. Symantecin puolivuosittain julkaisema Internet Threat Report on samoilla linjoilla kuin useimmat muutkin asiantuntijal�hteet: tietorikollisuus on kehittynyt maanalaiseksi taloudenalaksi. Tietorikollisen perusty�v�lineen� toimiva virustartunta en�� juuri koskaan h�iritse virustartunnan saaneen koneen k�ytt�j�� -- sen sijaan sen tavoitteena on kaapata tietokone viruksen tekij�n k�ytt��n. Ostatko ikin� mit��n verkkokaupasta? Virus varasti juuri luottokorttinumerosi tai PayPal-tunnuksesi. Teetk� s�hk�- tai nettisopimuksia verkossa? Vakoilukilkkeen urkkima sotu ja yhteystiedot ovat identiteettivarkauden kulmakivi. Ja ent�s kaikki se, mit� rikollinen voi tehd� salaa, koneesi verkkoyhteytt� k�ytt�en? Roskapostin ja virusten levitt�minen tapahtuu suurelta osin juuri n�in, tavallisten ihmisten salaa vallatuilta koneilta, mutta samalla tavalla tehd��n my�s kiristykseen t�ht��vi� palvelunestohy�kk�yksi� tai levitet��n lapsipornoa.

Edes pelitunnusten hakkerointi ei ole niin turhanp�iv�ist� vandalismia kuin milt� n�ytt��. Vaikka pelivaluutan myynti on vastoin useimpien verkkopelien k�ytt�ehtoja, yksin Kiinassa siin� arvioidaan liikkuvan satojen miljoonien eurojen arvosta valuuttaa vuosittain. Lainvalvojille t�m� on aito huolenaihe, sill� virtuaalinen valuuttakauppa on j�rjest�ytyneelle rikollisuudelle oivallinen rahanpesukanava. Valuuttakauppa siis tutkin loppuu mihink��n -- mutta niin kauan kun sen k�yminen johtaa pelitilin sulkemiseen, ainakin osa kaupasta tullaan luultavasti k�ym��n varastetuilla pelitileill�.

Ei ymm�rryst� el�m�ntapauhreille. En sano "voi kun kurja" en�� yhdellek��n sankarille, jonka superpaladiini seikkailee nyt nakuna koska sankari tyri perustietoturvansa.