Paikallisväriä

Olen pelannut arvosteluja varten viime aikoina kahta peliä, japanilaista Star Ocean: The Last Hopea ja ranskalaista Heavy Rainia. Pelimarkkinoiden perussääntö on, että kaikkien pelien täytyy tuntua anonyymin, kansainvälisen amerikkalaisilta. Monelle tulee yllätyksenä, että niinkin suuri osa markkinoilla olevista peleistä tulee jostain muualta kuin Jenkeistä, koska pelit on tarkkaan tehty sisältämään amerikkalaisia popkulttuuriviittauksia ja sijoittumaan anonyymin amerikkalaisiin olosuhteisiin.

Sankari on aina joku John tai Steve.

Heavy Rain on erinomainen ja tyylikäs peli, mutta mitään erityisen ranskalaista fiilistä siinä ei ole. Yksi päähenkilöistä on FBI-agentti. Siitä voi päätellä että peli sijoittuu Yhdysvaltoihin, mutta muuten se on kulttuurillisesti tasaisen länsimainen. Ratkaisun ideana on varmistaa, että mahdollisimman laajalla alueella asuvat ihmiset voivat kokea olonsa kotoisaksi pelin parissa. Kaikki, joille amerikkalaisen popkulttuurin kuvasto on tuttua, näkevät, mistä pelissä on kyse.

Sama kansainvälisen jenkki-anonyymiuden logiikka on esillä myös monissa eurooppalaisissa elokuvatuotannoissa. Harva tietää, että esimerkiksi Resident Evil -elokuvat ovat englantilaisia, eivät suinkaan amerikkalaisia.

Pelialalla pitkään ainoa poikkeus tähän kansainvälisen tasapaksuuden sääntöön on ollut Japani. Japanilaiset pelit ovat tunistettavan japanilaisia, ja niissä on oma japanilainen fiiliksensä. Japanin vaikutus heijastuu myös ympäröiviin maihin: korealaiset eivät yritä tehdä peleistään amerikkalaisen näköisiä, vaan japanilaisen näköisiä. Star Ocean: The Last Hopea ei ole tarpeen pelata kovin montaa minuuttia, että arvaa, mistä se on kotoisin.

Vaihtelun ja värikkyyden nimissä soisin näkeväni enemmänkin pelejä, joissa on paikallisfiilistä. Uusin toivo tällä saralla on Itä-Eurooppa. Monissa uusissa itä-eurooppalaisissa peleissä, kuten S.T.A.L.K.E.R. - Call of Pripyat ja Metro 2033 on vahva, omaleimainen fiiliksensä. Niistä näkee heti, että sankarin nimi ei ole Steve.