Musapelien syksy

Tämä syksy on ollut erinomaista aikaa musiikkiaiheisille peleille, enkä tarkoita nyt Guitar Hero 5:sta, Band Heroa tai Lego Rock Bandia. Varsinkin muovisoitin-osaston musiikkipelien ongelmana on aina ollut se, että lopulta niissä on kyse hyvin yksinkertaisesta nappuloiden painelusta. Tätä tosiseikkaa täytyy yrittää häivyttää keksimällä peliin kaikenlaista ovelaa lisuketta. Perus- Guitar Hero näyttää kualhtaneelta hittikokoelmalta, kun sitä vertaa lajityyppiä uudistaviin peleihin kuten Rock Band Beatles, DJ Hero ja Brütal Legend.

Guitar Hero 5:n ja Rock Band Beatlesin välinen ero on erityisen havainnollinen, koska sisimmässään Rock Band Beatles on rytmipelien saralla normisettiä. Peli on sama kuin aina, yhtä ikuisena kuin rockin alkeelliset perussoinnut. Ero piilee tyylissä ja tunnelmassa. Valikkoineen kaikkineen peli muodostaa kokonaisvaltaisen Beatles-kokemuksen, jonka estetiikka sopii yhteen bändin keikkojen, elokuvien ja levykansien kanssa. ITunesin aikakaudella levyjen kansitaide saattaa olla mennyttä, mutta musiikin visuaalinen ilmentäminen tekee yllättävän comebackin musapelin muodossa. Musiikkipelissä tunnelma ja meininki ovat hyvin tärkeitä, eikä oikealla Beatles-meiningillä toteutettu ulkoasu ole siksi mikään turha asia.

Tässä tietysti auttaa se, että biisit on sovitettu pelimuotoonsa hyvin, vaikeutasojen kehitys on hyvin toimivaa ja bändillä riittää hyviä kappaleita, joita fiilistellä. Rock Band Beatlesin julmin temppu on, että se saa kaikki kilpailijansa näyttämään halvoilta.

Perinteisesti musapelin päämäärä on toteuttaa biisi täsmälleen sellaisena kuin se on levyllä. DJ Hero rikkoo ansiokkaasti tätä kaavaa, sillä sen biisit ovat tunnettujen tiskijukkien tekemiä mash-uppeja tunnetuista kappaleista. Pelaamisessa on ihan eri fiilis, kun onnistuneen setin tuloksena kuulee jotain uutta, vaikka sitä ei varsinaisesti itse luokkaan. DJ Hero ei ole menestynyt kaupallisesti järin loistokkaasti, ja epäilykseni on, että se saattaa olla suorastaan liian fiksu. Pelin tutoriaali on hyvin pitkä ja erittäin tarpeellinen, ja musiikkinörttäys rehottaa biisilistassa. Peli on opettavainen, sillä se antaa hyvän kuvan siitä, kuinka monimutkaista työtä hyvä DJ todella tekee. Nämä hienoudet tekevät siitä huonon bilepelin, mutta samalla erinomaisen musiikkipelin.

Brütal Legend ei ole perinteinen musiikkipeli laisinkaan, mutta metalli ja metallikulttuuri on silti erottamaton osa sitä. Se yrittää tiivistää pelin muotoon kaiken sen, mikä metallimusiikissa on hienoa. Lajityypin rikas mytologia tietysti on tässä avuksi. Sen sijaan, että pelin aiheena olisivat itse biisit, ottaa se käsittelyyn metallin kokonaisuudessaan. Mukana on kansitaide, fanit, t-paidat, jopa metallin supertähdet. Puutteistaan huolimatta Brütal Legend on näistä kolmesta pelistä se, jonka vaikutus lienee lopulta suurin. Vahvat, persoonalliset aiheet ovat pelimaailmassa harvinaisia, ja siksi tämän pelin vaikutus ulottuu varmasti paljon musiikkiaiheisia pelejä pidemmälle.